Alue

Missä olemme

Erämökkimme sijaitsevat Posion yhteismetsän alueella kunnan luoteisosassa. Seutu on vaaraylänköä, jossa on vain vähän vapaa-ajan asuntoja mutta monipuolinen ja vaihteleva luonto virkistyskäyttöön.

Posion yhteismetsä on 1950-luvulla perustettu alue, joka kuuluu yhteisesti runsaalle 900 posiolaiselle osakastilalle. Yhteismetsä on ensisijaisesti tarkoitettu käytettäväksi kestävän metsätalouden harjoittamiseen.

Suurin osa Posion yhteismetsästä, noin 25 000 hehtaaria, on niin kutsuttuina Koron ja Vohon palstoina Posion-Rovaniemen tien pohjois- ja eteläpuolella.

Erämökit sijaitsevat Koron palstan sisällä Julmajärven-Pyytölammen ranta-asemakaava-alueella. Kaava on vuodelta 2009 ja siihen kuuluvat Julmajärven, Pyytölammen ja Lummelammen ympäristöt.

Julmallejärvelle on matkaa Posion keskustasta 46 kilometriä ja Rovaniemen keskustasta 106 kilometriä.

Itäpuolella heti Julmajärven itärannalta lähtien on laaja valtion omistama Palotunturin-Kiekkikairan alue, joka käsittää runsaasti vanhojen metsien suojeluohjelman maita. Kiekkikaira on maisemallisesti jopa Posion kauneinta seutua.

Yhteismetsän mailla on erinomaiset mahdollisuudet pienriistan, hirven ja karhun metsästykseen. Vieraslupien myynnin hoitaa Villin Pohjola netissä ja puhelimessa. Osa Koron palstan vesistöistä kuuluu yhteismetsälle, osa Posion 13 kylän osakaskunnalle.

Kiinnostava luonto

Lähialueen luonto on karua ja maisema pienipiirteisen vaihtelevaa. Suot ja pikku kumpareet vuorottelevat jyrkkärinteisten vaarojen ja lampien ja järvien kanssa. Seudun erämaisimpia eläinlajeja ovat karhu, kotka, kalasääski ja kaakkuri.

Iso Palotunturi kohoaa Julmajärven itäpuolella. Lähes paljaslakisen vaaran huippu on 391 metriä merenpinnan ja 95 metriä Julmajärven pinnan yläpuolella. Iso Palotunturi on koko läntisen Posion korkein paikka, ja laelta näkee laajalle ympäristöön.

Lähiympäristön komeita nähtävyyksiä on esimerkiksi kalliojyrkänne, joka reunustaa Julmajärven eteläpään puoli kilometriä pitkää lahtea Sakastinperää Palotunturin puolella.

Julmajärven vedet laskevat järven pohjoispäästä Julmajärvenojaan, luonnonpuroon, jonka vieressä yhteismetsän runkotien varrella on yhteismetsän kota. Runkotien länsipuolella puro laskeutuu Pyytöuomaan. Uoma on suojelualuetta ja sillä kiertelee merkitty ja kohdeopastettu Pyytöuoman metsäpolku.

Yhteismetsän ennen omistamia ja sittemmin valtion suojelua varten ostamia alueita ovat myös Ylisen Siikajärven ja Ison Pölkkyjärven välinen vaara-alue sekä Sunijärven ja Luolajärven länsipuolen mosaiikkimainen metsä- ja suoalue.

Metsänhakkuiden ulkopuolella yhteismetsässä on pari tuhatta hehtaaria muun muassa alueiden korkeuden, pinnanmuotojen ja vesistöjen vuoksi.

Valtion omistama Mustarinnantunturin luonnonsuojelualue sijaitsee Julmajärveltä linnuntietä noin 8 kilometriä koilliseen. Vuonna 1991 perustetun suojelualueen pinta-ala on noin 1460 hehtaaria. Kyseessä on luonnontilaisena säilynyt ja biologisesti monimuotoinen kohde.

Yhteismetsän, Palotunturin ja Kiekkikairan alueilla on rakennettuja tulentekopaikkoja, mutta ei merkittyjä reittejä lukuunottamatta Pyytöuoman metsäpolkua. Palotunturin huipulla on pieni autiotupa.

Ainutlaatuisen jylhään Posion Korouomaan Posion-Rovaniemen tien eteläpuolelle on Julmajärveltä teitse matkaa noin 15 kilometriä. Korouoman kanjonin pohja on yli satakin metriä syvemmällä kuin uoman ympäristö. Uoma on erittäin monipuolinen luonto- ja retkeilykohde, ja siellä on merkittyjä reittejä sekä tupia ja tulentekopaikkoja.

”Mahtavan vaikutuksen tekee muodostuma, kun jyrkänteen reunalta sitä tarkastaa”, todettiin Korouomasta jo vuonna 1929 Suomenmaa-tietokirjassa.

Tarinaa Lapin rajalta

Palotunturin alue liittyy Suomen asutuksen historiaan. Täällä ollaan historiallisesti, kansanperinteellisesti ja juridisesti merkittävällä rajavyöhykkeellä.

Ison Palotunturin huipulta noin 1,4 kilometriä kaakkoon on Pikku Palotunturi, jonka huipulla on ihmiskäsin ladottu kiviröykkiö.

Professori Kyösti Julkun tutkimusten mukaan vanha saamelaisten asuttaman Kemin Lapin eli ”lapin” ja suomalaisten talonpoikien asuttaman Kemin pitäjän eli ”lannan” raja kulki Pikku Palotunturin huipun kautta Kiviröykkiö voi olla tämän rajan merkki.

Lappi merkitsi saamelaisten aluetta ja lanta uudisasutusta, jolla ei ollut lupaa tunkeutua rajan yli. Rajalla oli merkitystä etenkin kalastus- ja metsästysoikeuksien kannalta.

Rajalinja tuli Pikku Palotunturille etelästä Simojärven Kultisalmelta ja jatkui pohjoisluoteeseen Kemijärven Luutsin- eli Luuksinsalmeen. Iso Palotunturi jää siis lannan puolelle rajaa.

Raja oli muodostunut viimeistään 1500-luvun alussa. Raja oli jo ”vanha” vuonna 1687, jolloin sen kulusta riideltiin Sompion käräjillä. Uudisasutus alkoi levittäytyä Posion eteläosiin 1600-luvun lopussa.

Pikku Palotunturin vanha nimitys näyttää olleen Puntarikero, joka mainitaan rajapisteenä vanhoissa asiakirjoissa. Palotunturin eteläpuolelta alkaa Korojokeen päättyvä Kero-oja, entiseltä nimeltään Puntarikeronjoki.

Suomen päävedenjakaja Maanselkä kulkee Palotunturin kautta erottaen toisistaan Itämereen ja Jäämereen laskevat vesistöt.

Palotunturin paikannimessä oleva palo-sana viittaa metsäpaloon. Kuitenkin Palotunturin alueella on harvinaisia luonnontilaisia kuusikoita, joissa ei ole pitkään aikaan, käytännössä yli 200 vuoteen, ollut metsäpaloja.

Vanhaan puustoon kuuluu muun muassa suuria mäntyjä, keloja ja maapuita sekä pystyyn kuolleita kuusia ja koivupökkelöitä. Kannot ja Julmajärvenojassa lahovat uittorakenteiden jäännökset kertovat vanhoista harsintahakkuista.

Hakkuista on jo vuosisata. Tornion raatihuoneella pidettiin elokuussa 1901 kruununmetsien sahatukkipuiden huutokauppa, jossa esimerkiksi Palotunturi-nimisestä metsämaasta oli kaupan 7324 mäntyrunkoa ja 1378 kuusirunkoa. Puusto oli järeää; joka neljäs runko oli läpimitaltaan vähintään 40 senttiä mitattuna 130 sentin korkeudelta kuorineen.

Palotunturilla osallistuttiin Suomen itsenäisyyden puolustukseen syksyllä 1939 ennen talvisotaa.

Puolentoista kuukauden ajan loka-marraskuussa 1939 Palotunturilla toimi puolustusvoimien ilmavalvonta-asema. Se käytti metsähallituksen rakentamaa palovartijan majaa, jonka katolla oli tähystystorni. Ilmavalvontavuoroissa oli lottanaisia ja heidän vartiopäällikkönään oli suojeluskuntamies. Etelästä Pernun kylältä johti Palotunturille puhelinlinja ja polku. Talvisodan ja jatkosodan ajan ilmavartio toimi Pernun Lamminvaarassa. Ilmavalvonnan tarkoituksena oli havaita vihollisen lentokoneita, desanttien maahanlaskuja ja metsäpaloja.

Mustarinnantunturin länsipuolella sijaitsevan Luolajärven länsipuolelta on löydetty pommikuoppia, jotka ovat Posiolle talvisodan lopussa maaliskuussa 1939 pakkolaskun tehneen neuvostokoneen aiheuttamia. Järeä Tupolev-pommikone, jonka siipien kärkiväli oli 39,5 metriä, oli saanut Rovaniemellä hävittäjätulesta osumia ja joutui lopulta laskeutumaan Pohjois-Posion Jumiskoon Ala-Suolijärven jäälle.

Poromiesten valtakunta

Yhteismetsän Koron palstan ja sen itäpuoliset valtionmaiden alueet ovat Timisjärven paliskunnan poronhoitoaluetta.

Poronhoitotöihin tarvittujen vanhojen rakennelmien jäännöksiä on jonkin verran jäljellä. Esimerkiksi paliskunnan rakentaman Välipirtin kämppäkenttä on yhä nähtävissä Kämppälampien maastossa Kakkostenvaaran itäpuolella.

Paliskunnalla oli 1900-luvun alussa kämppä myös Pölkkyjärvellä ja Oudollajärvellä. Vuonna 1924 paliskunnan kokous päätti, että Outojärvelle rakennetaan ”poromiehille asento” kooltaan neljä kertaa neljä metriä. Paikalla on yhä jäljellä iänikuinen kämppä, samoin osa vanhaa erotusaitaa. Lämmityslaitteena poropirteissä oli pellitön piisitakka.

Poronhoito- ja metsätöiden lisäksi aluetta on luonnollisesti kauan käytetty metsästykseen ja kalastukseen. Maastossa voi tavata rakennusten lahonneita jäänteitä, jotka ovat yleensä entisiä ”tukkisaunoja” eli metsätyömiesten kämppiä.

Entisaikaan talvella poroja kiekeröitiin eli paimennettiin alueille, joista ne söivät etenkin jäkälää ja naavaa. Nykyisin tässä kairassa talvehtivat porot tarvitsevat lisäruokintaa.

Karjalle niitettyjä luonnonniittyjä Posion luoteisosassa Kiekkijärven-Väätimön linjalta länteen ja Luovijärven-Pyytöojan linjalta pohjoiseen oli hyvin vähän. Suot olivat karuja ja sijaitsivat vaikean matkan takana asutuksesta.

Suomen taloudellisessa kartassa vuodelta 1947 on merkitty pieniä niittyjä esimerkiksi Pyytölammen pohjoisreunalle ja itäpäähän ja Vitikkotunturinlammen itäpäähän.

Poromiehet joutuivat välillä metsästämään poroja verottavia suurpetoja. Poromies Mikko Luokkanen muisteli vuonna 1963 vuosisadan alkupuolella järjestettyä jahtia, jossa ajettiin pahojaan tehnyttä ahmaa. Sen jälki löydettiin Pölkkymurrosta. Ahmalla oli poronraato Pahallajärvellä, jossa poromiehet huomasivat myös ilveksen omaa saalistaan vartioimassa. Ilves ammuttiin ajon jälkeen Pikku Pölkkyjärven luota louhikosta, mutta ahma vaelsi alueelta pois.

Vuonna 1905 Posion alueet kartoitettiin isojakoa varten. Lemmonlampien ja Lemmontunturin väliltä yhteismetsän alueelta löytyvä kivilatomus on tällaisen kartoituslinjan kiintopiste.